15.11.2011 pidettiin järjestyksessään toinen
keskustelutilaisuus Stadin Aikapankin toiminnasta ja arvoista Kurvin
Kirjassa. Illan tuloksena tehtiin arvo/käsitekartta joka ohjaa sitä,
millaista toimintaa haluamme tukea ja edistää aikapankin kautta.
Tarkoitus on käyttää yhteisesti työstettyä arvokarttaa aikapankin
tulevaisuuden kehittämisessä. Stadin Aikapankin kehittämä arvokartta sopii sellaisenaan myös Vihtiin.
Tasa-arvo
yhdenvertaisuus
kaikki työ on yhtä arvokasta
toisen työpanoksen arvostaminen
kaikilla on voimavaroja
Vastavuoroisuus
Me-henki, yhteisöllisyys, paikallisuus
Lähiruoka
Lähipalvelut
Ekologinen kestävyys, ympäristöä säästäen
Kulttuurinen muutos
Solidaarisuus: autonomia, moninaisuus, suora demokratia, (yhteistyö, vastavuoroisuus, ekologinen kestävyys)
Oikeudenmukaisuus
Yhteistyö, sopu
Luotettavuus, rehellisyys
Ajan arvostus (rentous/leppoisuus, oma-aikaisuus)
Yksinkertaisuus
Sosiaalisen elämän ylläpitäminen
Rahatalouden vähentäminen, ei rahaa aikapankissa
Ei tavoitella taloudellista voittoa
Aikapankit ja ympäristö
Palveluiden vaihto aikapankeissa voi vähentää ympäristöongelmia monin tavoin. Ilmeisin yhteys on tietenkin se, että aikapankissa voi lainata toisten omistamia kestokulutushyödykkeitä, kuten ompelukonetta, saumuria, klapikonetta tai autoa. Lisäksi vaatteiden korjausompelu tai tuunaaminen voi vähentää tarvetta ostaa uusia vaatteita. Lähellä tehdyt vaihdot voivat vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.
Laajemmin on kuitenkin kyse siitä, että aikapankit tukevat aidosti palvelutaloutta. Ympäristöongelmien vähentämiseksi on jo pitkään suositeltu siirtymistä tavaratuotannosta palvelutuotantoon. Samalla on puhuttu talouden ekotehokuuden lisääntymisestä ja immaterialisoitumisesta eli siitä, että tuotantoon tarvitaan yhä vähemmän luonnonvaroja. Tämä usko taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkennästä on kuitenkin osoittautunut monissa tutkimuksissa kyseenalaiseksi. Päinvastoin näyttää siltä, että tehostuneesta tuotannosta saavutettavat hyödyt mahdollistavat tuotannon kasvun. Luonnonvarojen kulutuksen kasvu lisääntyy bruttokansantuotteen kasvun mukana. Näin ollen todetaan yhä useammin, että luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseksi meidän tulee siirtyä supistuvaan talouteen.
Ongelmana on, että kun nykyisessä taloudessa ihminen tukee palveluita esimerkiksi ravintolassa syömällä, voidaan siitä saatu lisäarvo ja verovarat ohjata myös ympäristön kannalta haitalliseen toimintaan. Palveluiden tukeminen kasvattaa bruttokansantuotetta ja tätä kautta edesauttaa ylikulutukseen perustuvan talouden toimintaa. Globaalissa taloudessa raha ei ole sidottu aikaan, paikkaan eikä ihmisten välisiin suhteisiin. Kun rahan pitää kasvaa, valjastetaan rahan valtaan kaikki saatavilla olevat luonnonresurssit, ympäristövaikutuksista piittaamatta. Rahaa voidaan käyttää sekä hyvinvointia lisäävästi että sitä tuhoavalla tavalla. Rahaan liittyvissä mittareissa ei näy taloudellisen toiminnan ulkoisvaikutuksia eli esimerkiksi tuotannosta aiheutuneita ympäristöongelmia. Rahataloudessa ei määritetä arvoa ihmisyhteisöjä ja hoivaa kuvaavalle ydintaloudelle.
Ydintaloutta voidaan kasvattaa rajattomasti, toisin kuin luonnonvarojen kulutusta kiihdyttävää rahataloutta. Ydintalous kiinnittyy tiettyyn aikaan ja paikkaan eikä näin osallistu globaaliin talouteen, jossa käyttämämme muiden maiden luonnonvarat saattavat pitää yllä absoluuttista köyhyyttä muissa maissa. Toki ydintalouden pyörittämisestä aiheutuu kasvihuonepäästöjä mutta vaikutus on tavarakulutusta lisäävää rahataloutta pienempi.
Kun ihmiset voivat vaihtaa palveluita aikapankin kautta, voidaan rahataloutta supistaa sosiaalisesti kestävällä tavalla. Talouden supistamisesta ei seuraa hyvinvointitappioita, kun ihmisillä on ympärillään erilaisia taitoja omaavia ihmisiä ja sosiaalista tukea tarjoava ihmisten verkosto. Samalla turvataan elinkelpoinen maapallo myös tuleville sukupolville.
Tuuli Hirvilammi
